Lohturuokaa | Kirja
15364
page-template,page-template-full_width,page-template-full_width-php,page,page-id-15364,page-parent,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-10.0,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive
 

Kirja

Lohturuokaa uudella otteella

Ajatus Lohturuokaa-kirjasta alkoi itää jo kirjoittaessani ensimmäistä kirjaani Raakaruoka-aika! - Herkkuja ilman hellaa ja uunia (Atena Kustannus, 2013). Monen raakaruokasuosikin salaisuus on se, että omatuntoa kolkutteleva herkkuruoka on toteutettu terveellisyydestä tinkimättä, jopa sitä lisäten. Esimerkiksi suklaa, lohturuokien kiistämätön kunkku, on raakasuklaana monille suorastaan terveysruokaa.
Lohturuokaa ei ole raakaruokakirja mutta tarjoaa muuten uudessa kuosissa klassisia mukavuusruokia ja paheellisia herkkuja. Mutta aivan uusiakin ruokia, joissa on potentiaalia tulevaisuuden lohturuoiksi. Rajoittamisen sijaan viisas keino vastata mielitekoihin on nimittäin tarjota tilalle jotain vielä parempaa. Kirjan reseptit eivät sisällä lihaa tai kalaa ja suuri osa resepteistä on täysin kasvispohjaisia tai helposti sellaisiksi muokattavissa. Tämä siksi, että päivitetty lohturuoka tekee ihmisen lisäksi hyvää myös ympäristölle.
Reseptejä höystämään on kerätty tietoa siitä, mistä mieliteoissa on kysymys, miksi tietyn tyyppinen ruoka lohduttaa. Nautinnonhalua lähestytään lempeästi ajatuksella, ettei mielitekoja tarvitse, eikä pidäkään kieltää. Sen sijaan niitä voi tyydyttää itseä kuunnellen. Reseptien lomasta löytyy vinkkejä siihen, miten saada kosketus omiin todellisiin tarpeisiin, jotka joskus naamioituvat ruokahalujen taakse. Tavoitteena on entistä suurempi vapaus valita aidosti, mitä mieli tekee, kyky tunnistaa kehon viestejä ja iloita niistä nautinnoista, joita ruoka yhtenä hyvän elämän elementtinä tarjoaa.
Oma ensimmäinen raakaruokakokeiluni oli pizza. Miten paljon yhtäläisyyksiä raaka-pizzalla on italialaisen esikuvansa kanssa, jääköön jokaisen itse päätettäväksi. Ja vaikka nonna luultavasti pyöriskelee nyt haudassaan, väitän, että oma ja monen muunkin kokemus raakapizzan jälkeen on yhtä tyydyttynyt, kuin perinteisen pizzalautasen ääreltä noustessa. Väitän, että parin tunnin päästä ja seuraavana päivän olo on jopa parempi.
Nautiskele viisaasti ja hanki itsellesi oma Lohturuokaa-kirja: