Lohturuokaa | Katastrofin ainekset käsillä
122
post-template-default,single,single-post,postid-122,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-10.0,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive
 

Katastrofin ainekset käsillä

Katastrofin ainekset käsillä

Olen totisesti oppinut läksyni: Koskaan, koskaan ei kannata todeta itselleen, että otan sen varmuuskopion sitten huomenna…

Konttori

Kesken kirjoitussession kone alkaa raksuttaa ja kilahdella omituisesti. Mitä hitt… ?! Samalla kun muistan, että olen ottanut viimeisen varmuuskopion n. kuukausi sitten, kone pimenee. Kovalevy sanoo irti yhteistyösuhteen. Ei helev….!

Alkaa painajainen nimeltä Kadonneen käsikirjoituksen metsästys. Läppäri kiidätetään ensiapuun Mac-huoltoon. Poitsu tiskillä osaa luvata vain pikaisen tutkimuksen. Iltapäivällä tulee soitto, jossa kysytään lupaa siirtää potilas datanpelastusfirmaan. Tilanne näyttää huolestuttavalta.

Jatkohoitopaikassa yritetään rauhoitella: Yleensä suurin osa hajonneiden kovalevyjen sisällöstä saadaan palautettua. Työhön ryhtyy asialleen omistautunut teknikko. Väliaikatietoja luvataan parin päivän päästä. Koneelle tehdään kovalevynsiirto ja pääsen kuumeisesti etsimään sisällön rippeitä eri puolilta bittiavaruutta. Kuvien pitäisi olla sentään turvassa ulkoisella kovalevyllä.

Seuraavana päivänä lähden Kreikkaan kirjoittamaan. Suunnitelma leppoisasta kirjan viimeistelystä ja puolilomailusta on kuitenkin vaihtunut kriisinhallintaan. Ehkäpä lämpö ja timjamin tuoksu luovat menestykselliset puitteet…

Läppärin mukana matkustaa nyt lisäkovalevy, muistitikkuja ja sisällön automaattinen päivitys pilvipalveluun. Kirjailijalla mukana passi ja hammasharja.